Koiran mielentilaan ja viretilaan voidaan vaikuttaa virikkeillä

Monet koiranomistajat ovat joskus kohdanneet tilanteen, jossa koiran mielentila ja viretila eivät kohtaa meidän odotuksiamme vallitsevassa tilanteessa ja koiran käyttäytyminen tuntuu haastavalta. Tämä voi aiheuttaa ikäviä tunteita koiranomistajassa itsessään. Se voi tuntua turhauttavalta, ärsyttävältä, surulliselta ja herättää häpeän tunteita. Tässä kirjoituksessa pohditaankin sitä, miten koiran mielentilaan ja viretilaan voi vaikuttaa. Se edellyttää ymmärrystä koirasta eläinlajina.

Koira on yhtä kuin kirsunsa

Me ihmiset olemme kädellisiä eläimiä. Käsillä tekeminen on meille tärkeä keino tehdä asioita ja muodostaa käsitys ympäristöstämme näköaistin lisäksi. Käsillä voimme tuntea, tunnustella ja muotoilla. Koira puolestaan on eläin, jonka käsitys maailmasta rakentuu valtaosin hajuaistin kautta kerättävän tiedon varaan.

Koiran kirsu on koiran tärkein väline ympäristön tutkimiseen. Koiran aivot käsittelevät jatkuvasti hajuaistin välittämää tietoa. Tämän tiedon avulla koira muodostaa käsitystä ympäristöstään ja ennakoi tulevaa. Hajuaistin merkitys koiralle on kiistattoman tärkeä ja sen vuoksi haistelun päivittäinen mahdollistaminen on koiran hyvinvoinnin edellytys.

Hajujen tutkiminen ei siis ole koiralle vain ajanvietettä vaan tapa hankkia itselleen tärkeää tietoa muodostaakseen kuvan ympäristöstään ja odotuksia tulevasta. Sen vuoksi haistelua ei voida myöskään korvata muihin aisteihin perustuvilla virikkeillä ja sillä on ratkaiseva vaikutus koiran mielentilaan. Haistelun tärkeys ei kuitenkaan sulje pois tarvetta täyttää koiran muitakin kähyttäytymistarpeita.

Mielentila, viretila ja valenssi

Mielentila on dynaaminen kokonaisuus, johon vaikuttavat paitsi koirayksilön aikaisemmat kokemukset myös nykyinen hyvinvointi. Näiden pohjalta koira muodostaa odotusarvoja tulevista tapahtumista. Odotusarvot puolestaan voivat olla optimistisia tai pessimistisiä. Optimistisia odotusarvoja pidetään hyvinvoinnin indikaattorina. Riippumatta odotusarvojen sävystä ne vaikuttavat siihen, miten koira tulkitsee ympäristöään.

Koiran odotusarvo erilaisten tilanteiden ja asioiden suhteen voi olla optimistinen tai pessimistinen. Onkin merkityksellistä pohtia, miten koira kokee erilaisia ympäristöjä ja niissä esiintyviä tapahtumia. Suhtautuuko koira vaikkapa treenihallille saapumiseen tai lenkille lähtemiseen optimistisesti vai pessimistisesti ja mitä se kertoo harjoittelusta tai yhteisestä ulkoiluhetkestämme?

Viretila kertoo yksilön hermoston virittyneisyydestä siinä hetkessä. Viretilan voi ajatella olevan koiran sen hetkinen energiataso. Se voi vaihdella korkeasta matalaan ollen mitä tahansa näiden ääripäiden väliltä. Lisäksi on valenssi, joka määrittelee koiran tunnekokemuksen myönteisyyden tai kielteisyyden.

Esimerkiksi koira voi olla korkeassa viretilassa ja kokea olevansa turvassa, jolloin koiran käyttäytymisessä ilmenee uteliaisuutta ympäristöä kohtaan. Toisaalta koira voi olla korkeassa viretilassa ja kokea turvallisuutensa olevan uhattuna, jolloin käyttäytymisessä ilmenee voimakastakin puolustautumiskäyttäytymistä. Viretila itsessään ei siis kerro siitä, millainen koiran tunnekokemus on.

Mielentila, viretila ja valenssi liittyvät toisiinsa vaikuttaen yhdessä yksilön käyttäytymiseen. Taustalla vaikuttaa yksilön yleinen hyvinvointi. Mikäli lepääminen on puutteellista tai kehossa on epämukavuutta tai kipua, se vaikuttaa muun muassa palautumiseen ja viretilaan. Keskittymiskyky heikkenee, energiataso kärsii ja kyky säädellä itseään sekä oppia uutta heikkenee. Asioiden tuntuessa hankalilta heikentyneen hyvinvoinnin vuoksi, koiran mielentila voi kallistua pessimistiseksi.

Virikkeiden vaikutus mielentilaan ja viretilaan

Virike on jokin ympäristöön lisättävä tapahtuma tai asia, joka tarjoaa koiralle mahdollisuuden toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, ratkaista ongelmia ja vaikuttaa omaan toimintaansa. Käyttäytymistarpeet ovat keskeisiä hyvinvoinnille.

Kaikilla elävillä olennoilla on käyttäytymistarpeita, joiden toteuttamisen estäminen heikentää eläimen hyvinvointia. Koiran käyttäytymistarpeita ovat tiedonhankinta erityisesti hajuaistia hyödyntämällä ja kehoa käyttämällä, ravinnon hankinta ja syöminen sekä vuorovaikutus ympäristön ja oman sosiaalisen ryhmänsä kanssa. Virikkeitä tarjotaan näiden käyttäytymistarpeiden täyttämiseksi, ei koiran väsyttämiseksi. Ihmisen vierellä lyhyessä taluttimessa tasaiseen tahtiin käveleminen, ruoan pureskelematta hotkaiseminen ja passiivinen oleilu ilman mahdollisuutta käyttäytyä monipuolisesti eivät täytä koiran käyttäytymistarpeita.

Vaikka käyttäytymistarpeet määrittyvät pääpiirteissään lajin mukaan, on erittäin tärkeää huomioida yksilölliset tarpeet. Erityisesti koirien kohdalla eri rodut omaavat erilaisia painotuksia käyttäytymistarpeissaan jalostusvalintojen seurauksena. Myös saman rodun sisällä on yksilöllisiä eroja, jotka tulee huomioida.

Virikkeen tulee aina olla omaehtoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että koira voi lähestyä uutta virikettä omaan tahtiinsa eikä koiraa pakoteta itselleen liian jännittävien tai turhauttavien asioiden äärelle liian nopeasti tai ollenkaan. Esimerkiksi uusi ympäristö tai uusi virikelelu voi herättää alkuun epävarmuutta. Kun koira saa omaan tahtiin lähestyä ja tutustua tähän uuteen asiaan, voi lopputulema olla erittäin positiivinen ja hyvinvointia lisäävä kokemus, joka lisää myös koiran resilienssiä.

Käyttäytymistarpeita täyttävät virikkeet aktivoivat koiran aivojen palkitsemisjärjestelmää ja tuottavat mielihyvän kokemuksia. Tämä vaikuttaa mielentilaan ja odotusarvoihin positiivisesti. Päivittäiset mielihyvän kokemukset tukevat hyvinvointia ja tasapainoista käyttäytymistä. Ne myös rakentavat tervettä uteliaisuutta sekä optimistista asennetta siitä, mitä koira odottaa tulevilta tapahtumilta ja ongelmien ratkaisemiselta. Jatkuva virikkeistäminen on siis keskeinen avain koiran mielentilan muokkaamisessa pitkällä aikavälillä.

Virikkeitä voidaan jakaa erilaisiin kategorioihin, kuten ravinnonhankintaan ja syömiseen liittyviin, sosiaalisiin, kognitiivisiin ja aistivirikkeisiin. Kategorisointia tärkeämpää on kuitenkin ottaa huomioon, millaista viretilaa ne tuottavat ja ylläpitävät koiralla ja tunnistaa oman koiran yksilölliset tarpeet.

Esimerkiksi kiihkeä ja nopeatempoinen jahtaamisleikki lisää ja ylläpitää korkeaa viretilaa, kun taas pieneltä alueelta hajujen haisteleminen (kuten ruoan etsiminen) ylläpitää ja lisää matalaa viretilaa. Toisaalta vauhdikas hajutyöskentely laajalla alueella voi olla kiihdyttävää ja saaliin tappamisen jälkeen tuleva pureskelu voi olla rauhoittavaa ja stressiä purkavaa käyttäytymistä.

Kuitenkin niin saaliin jahtaaminen ja kiinni ottaminen kuin sen etsiminen ja jäljittäminen ovat lajityypillisiä käyttäytymisiä. Merkityksellistä onkin löytää tasapaino siinä, minkä verran omalle koiralle on hyvä tehdä minkäkin viretilan toimintaa ylläpitäviä virikkeitä.

Askel kerrallaan portaita ylös- tai alaspäin

Useimmiten ihmisten toiveena on saada kiihtynyt korkeassa viretilassa oleva koira nopeasti rauhalliseen viretilaan tai päinvastoin. Ennen kuin mennään käytännön toimenpiteisiin, on tärkeä tarkistaa koiran terveydentila. Terveelle ja hyvinvoivalle koiralle ei ole normaalia olla toistuvasti erittäin korkeassa tai erittäin matalassa viretilassa. Usein tällainen kertoo terveydentilan haasteista tai muista hyvinvointihaasteista, jotka on tarpeen tarkistaa.

Viretilan säätely tapahtuu asteittain. Jos mietit hetkeä, kun olet ollut itse erittäin kiihtynyt, niin tunnistat varmasti, ettei siitä sormia napsauttamalla saa oman mielen ja kehon viretilaa laskemaan. Muutos tapahtuu asteittain jonkinlaisella aikajänteellä. Hyvä on myös muistaa, että viretilan säätely on asia, jota voidaan harjoitella ja jossa voi kehittyä paremmaksi, olipa kyseessä sitten ihminen, koira tai muu eläin.

Suuret harppaukset ääripäästä toiseen kannattaa siis unohtaa. Se on mahdoton pyyntö. Korkea viretila lisää suorituskykyä ylläpitävien aineiden kuten adrenaliinin erittymistä elimistössä. Jotta viretila voi lähteä laskuun, on elimistön lähdettävä hajottamaan näitä aineita. Tämä ei tapahdu silmänräpäyksessä ja siksi koiran hermostolle ja elimistölle on annettava aikaa tarvittavaan viretilan muutokseen.

Onkin mietittävä, miten viretilaa voisi ohjata asteittaisella muutoksella kohti toivottua. Jos koira esimerkiksi “sekoaa” tien yli juoksevasta oravasta, koira kenties ryntää voimakkaasti poispäin taluttajastaan, tempoo ja haukkuu koko keho jännittyneenä. Tavoite olisi saada koira rauhallisesti ja rennosti liikkuvaksi sekä hiljaiseksi koiraksi, joka hakee kontaktia taluttajaansa. 

Ensimmäisenä kannattaa tavoitella sitä, että koiran korkeassa vireessä tavoitteleman saalistuskäyttäytymisen tarjoaa esimerkiksi leluleikkinä tai namiheittojen jahtaamisena. Näin saadaan suunnattua saalistaminen oravasta ohjaajan suuntaan ja ohjaajan tarjoamaan toimintaan, jota meidän on huomattavasti helpompi ohjailla ja muovata.

Leluleikin voi vaihtaa namijahtaamiseen ja namien tavoittelun hiljalleen enemmän paikallaan pysyvään namien nuuskimiseen maasta esimerkiksi asteittain heittojen mittaa lyhentämällä. Keskeistä on havainnoida koiran käyttäytymistä ja kehon olemusta: Alkaako kiihtynyt liike hidastua ja kehon jännitys hellittää? Tällöin koiran viretila on myös lähtenyt laskusuuntaan.

On tärkeää huomioida, että näitä taitoja, kuten lelun jahtaamista, yhteistä leluleikkiä, namikäden tai heitetyn namin jahtaamista sekä namien haistelemista maasta, voi harjoitella. Niitä tulee harjoitella erikseen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, jotka ovat koiralle helppoja. Mitä sujuvammaksi ja vahvemmaksi taidot on harjoiteltu, sen todennäköisempää on niiden toimiminen myös yhä haastavammissa tilanteissa.

Usein suurempi tarve on harjoittaa viretilan laskemista aiempaa sujuvammaksi. Kuitenkin esimerkiksi harrastuslajeissa voi olla tarvetta harjoitella myös tehokasta viretilan nousua. Tosin näissäkin olosuhteissa kannattaa ajatella asiaa vähän pidemmällä aikajanalla. Ei ole realistista ajatella, että otan koiran autosta tai häkistä ja koira olisi heti nostanut viretilansa auton rennosta lepäilystä, jopa nukkumisesta, optimaaliseen työskentelytilaan.

Monesti treenien alussa näkyykin koirilla haasteita viretilan kanssa – viretilaa ei ole optimoitu ja koiran keskittyminen ja työskentely on ailahtelevaa. Asiaa kannattaa alkaa miettiä jo harjoituspaikalle lähtemisestä alkaen siihen hetkeen asti, kun varsinainen tehtävien harjoittelu alkaa. Mitkä ovat portaat, jotka koiran viretilan nousussa pitäisi tapahtua, jotta koira olisi harjoituksen alkaessa toivotussa viretilassa? Tämäkin on hyvin yksilöllistä, mutta ehdottomasti pohtimisen arvoista!

Viretilan nousu voi tapahtua rauhallisessa tahdissa portaittain. Ensimmäinen askelma on nousta ylös, venytellä, saada varusteet päälle ja orientoitua näiden myötä poistumaan esimerkiksi autosta hallin pihassa. Tästä seuraavana askelmana voi olla rauhalliseen tahtiin kävelylle lähteminen, ympäristöstä kiinnostuminen, tarpeiden tekeminen ja asteittain tapahtuva temmon nostaminen. Jaloittelun loppupuolella voidaan tehdä jotain nopeatempoisempaa esim. pieni juoksupyrähdys, vauhdikas leikki tai vauhdikasta liikettä sisältävä kontaktiharjoitus. Näin viretila alkaa asteittain kohota kohti suorituksen kannalta optimaalista tasoa. Keho ja mieli ehtii orientoitua tuleviin tehtäviin.

Muista erityisesti nämä:

• Virikkeiden tarkoitus ei ole väsyttää koiraa vaan antaa sille mahdollisuus täyttää käyttäytymistarpeitaan, kokea mielihyvää ja positiivisia tunteita.
• Mielentilaan voidaan vaikuttaa laadukkaalla virikkeistämisellä.
• Virikkeiden hyödyntämisessä mielentilan ja viretilan säätelyssä ei ole keskeistä niiden määrä vaan laatu ja sopivuus ko. yksilölle. 
• Virikkeestä on kyse, kun koira osallistuu tarjottuun aktiviteettiin omaehtoisesti ja kokee siitä mielihyvän tunteita.
• Viretilan säätely tapahtuu asteittain. Se on taito, jota voidaan harjoitella ja jossa voi kehittyä paremmaksi.
• Koiraa voidaan auttaa säätelemään viretilaansa ohjaamalla sen käyttäytymistä.
• Muokkaamalla koiran ympäristöä muutamme sitä, millaisia kokemuksia koiralle kertyy. Näiden kokemusten kautta myös mielentila ja käyttäytyminen muuttuvat vähitellen.

Lähteet:

• Vilppula, Verna. Virikkeiden käyttö koiran mielentilan ohjaamisessa ja käyttäytymisen haasteissa -luentotallenne. www.elainlahtoinen.fi 
• Wallenius, Annika. Hajutyöskentelystä hyvinvointia -luentotallenne. www.elainlahtoinen.fi 
• Vierimaa, Jirka. Vireenhallintapelit -luentotallenne. www.elainlahtoinen.fi 
• Bender, Allie & Strong, Emily. Canine Enrichment for the Real World, Making It a Part of Your Dog`s Daily Life. Dogwise Publishing, 2019.