Säännöllinen hammashoito säästää kivulta ja rahanmenolta

Vielä viisi vuotta sitten ajattelin, että koiran hampaiden rutiininomainen röntgenkuvaus ja säännöllinen hammastarkastus ovat turhaa rahanhukkaa. Eläinlääkärit olivat niitä rokotuskäynneillä ehdottaneet, mutta kohteliaasti kieltäydyin. Kunnes paljastui, että 7-vuotiaan koirani suu oli huonossa kunnossa, ja asenteeni muuttui pysyvästi.

Me ihmiset käymme hammaslääkärillä hoitamassa suutamme ja lasten suun terveyttä seurataan valtakunnallisesti. Miksi sitten koirien kohdalla tuudittaudumme herkästi siihen, että hampaat ovat kunnossa ilman kunnollista tarkastusta? Ehkä siksi, että koirille on myynnissä kaikenlaisia oheistuotteita, joiden väitetään hoitavan hampaita. Tai ehkä siksi, että tämäkin asia koiranomistajien elämässä maksaa rahaa. Jokainen sentti on kuitenkin sen arvoista, kun tietää, ettei koiran tarvitse kärsiä kipeästä suusta.

Jo 80 %:lla kolmen vuoden ikäisistä koirista ientulehdus on syventynyt parodontiitiksi eli hampaan tukikudoksen tulehdukseksi. Koska ientulehdus ja parodontiitti aiheuttavat kipua ja muita sairauksia eivätkä näy päällepäin, niiden hoito ja ennaltaehkäisy on tärkeää. Joka viidennellä koiralla on murtunut hammas. Nekin ovat siis valitettavan yleisiä.

Erityisesti pienet ja lyhytkuonoiset koirat ovat riskiryhmiä hampaiden suhteen. Jalostuksen vuoksi näiden rotujen edustajien suut ovat ahtaita eikä hampaille ole suussa tarpeeksi tilaa. Suositus on, että pienet koirat kävisivät ensimmäisessä hammastarkastuksessa 1-vuotiaana. Muiden suositellaan käyvän hammastarkastuksessa 2-vuotiaasta alkaen.

Koiran suuta avaamalla ja hampaita ulkopuolelta katsomalla voi todeta korkeintaan hammaskiven määrän, irronneet ja pinnalta murtuneet hampaat. Kaikki murtumat eivät kuitenkaan näy päälle päin. Paljaalla silmällä ei näe, mikä tilanne on juuressa ja ikenen sisäpuolella. Suun röntgenkuvaus näyttää murtumat, parodontiitin ja paiseet sekä puhkeamattomat hampaat. Tämän lisäksi ammattitaitoinen hammaslääkäri käy jokaisen hampaan läpi ja mittaa ientaskujen syvyyden. Kaikki tutkimukset yhdessä kertovat hampaiden todellisen tilanteen.

Se, että koira syö ruokaansa, pureskelee puruluita ja leikkii leluilla, ei ole tae siitä, että koiran suu on kunnossa. Syöminen on perustarve, josta koira luopuu vain äärimmäisessä tilanteessa. Puruluiden pureskelu rauhoittaa koiraa, joten koira saattaa jopa pyrkiä lievittämään toisella puolella leukaa olevaa hammaskipua sillä, että pureskelee vastakkaisella puolella. Koiran kivun oireet ovat moninaiset, eikä ole helppoa tietää, millä tavalla kukakin koirayksilö ilmentää minkäkin kehonosan kipua. Voit lukea lisää koiran kipukäyttäytymisestä aiemmasta blogitekstistä.

Ainoa keino pitää huolta koiran hampaiden terveydestä, on harjata koiran hampaat päivittäin ja viedä koira hampaisiin perehtyneen eläinlääkärin tutkimuksiin ohjeistusten mukaisesti. Puruluut eivät korvaa hampaiden pesua tai säännöllistä hammastarkastusta. Eivät nekään purutikut, joita markkinoidaan hampaiden puhdistukseen tarkoitettaviksi. Eihän ihmisenkään hampaiden terveyttä pidä yllä pelkkä xylitolpurkka ilman hampaiden säännöllistä harjaamista.

Yksi näkyvä murtuma, viisi poistettavaa hammasta

Australianpaimenkoirani Riemu oli seitsemänvuotias, kun vein sen kastroitavaksi. Se oli jatkuvasti kiihdyksissä, yritti nylkyttää ystävääni, vikisi lenkillä kaikille koirille ja veti kuin höyryjuna. Sen käyttäytyminen oli muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa suuresti. Oletin sen olevan yliseksuaalinen.

Ennen nukutusta eläinlääkäri huomasi, että Riemun etuhampaassa oli pieni murtuma. Annoin luvan kuvata Riemun koko suun röntgenillä. Pian sain järkyttävän puhelun. Riemun kahdesta poskihampaasta löytyi myös murtuma ja kahdessa hampaassa oli parodontiitti. Koiran suun täytyi olla todella kipeä.

Koirani lähti eläinlääkäriasemalta viisi hammasta ja kaksi nyyttiä kevyempänä. Silloin ajatukseni koirien hammashoidon tarpeesta muuttui. Aloin viedä Riemua kerran vuodessa hammaslääkäriin. Olin harjannut Riemun hampaita tähän asti silloin tällöin, mutta nyt aloin harjata niitä säännöllisesti. Enää parodontiittia ei tullut ja lopulta suun tilanne oli niin hyvä, että saimme käydä vain joka toinen vuosi.

Koira rauhoittui operaation myötä silmissä. Kumman poistuminen lopulta poisti oireet, se jää arvoitukseksi.

Pennun uhkaava hammastilanne

Nykyinen koirani, schipperke Sinni, on pienen rodun edustaja, joten olin suunnitellut vieväni sen hammastarkastukseen 1-vuotiaana. Kuitenkin Riemun äkillisen poismenon vuoksi Sinni hyödynsi Riemulle jo varatun hammastarkastuksen ja pääsi tarkastukseen jo 8 kuukauden ikäisenä. Onneksi.

Lääkärissä todettiin, että Sinnin hammasvälit ovat ahtaat, kuten pienillä roduilla yleensäkin. Ientulehdusta oli kauttaaltaan ja hammaskiveäkin oli jo kertynyt. Lisäksi 16 hampaassa todettiin parodontiitin vaara. Seuraavaa hammastarkastusta suositeltiin puolen vuoden päähän.

Sinnin suu alkoi kuitenkin haista jo aiemmin ja näin näkyvää hammaskiveä poskihampaissa. Koira oli 1-vuotias, kun vein sen uuteen tarkastukseen. Hoitoväli oli vain 5 kuukautta. Taas sain sanoa ”onneksi”. Kahdessa taaimmassa hampaassa oli parodontiittia ja ne piti poistaa. Niiden edessä olevat poskihampaat olivat myös vaarassa, mutta eivät onneksi vielä poistokunnossa. Eläinlääkäri arvioi, että kahden sijaan Sinni olisi menettänyt neljä hammasta, jos olisin tuonut sen hammastarkastukseen vasta vuoden päästä.

Jatkamme hampaiden harjaamista ja tarkkailemme suuta entistä herkemmin. Seuraava hammastarkastus on puolen vuoden päästä.

Ainoana oireena heikko ote noutokapulasta

Riitta oli valmistautumassa bordercollie Tikan kanssa tokon MM-kisoihin, kun koiran ote noutokapulasta oli vähän erikoinen. Koira edelleen nouti kapulaa innokkaasti, mutta ei pitänyt sitä yhtä tiiviisti kuin aiemmin. Riitta päätti viedä koiransa hammaskiven poistoon. Samalla reissulla syy kapulaotteeseen selvisi.

Tikalla oli murtuma yhdessä poskihampaassa. Koira oli syönyt luita ja ruokaansa normaalisti. Ainoa oire oli hieman muuttunut ote noutokapulassa. Oire, jota moni ei olisi ehkä edes huomannut. Tikan murtunut hammas poistettiin, koira toipui ja ote kapulasta tiivistyi takaisin ennalleen.

Hoidatko koirasi hampaita?

Jos koirasi on yli 2-vuotias eikä sen hampaita ole vielä koskaan kuvattu röntgenillä eikä tutkittu tarkasti, suosittelemme erittäin vahvasti viemään koiran hammastarkastukseen heti, kun se on teille mahdollista. Jos koirasi suu on kunnossa, hienoa! Saat varmuuden siihen, ettei koirasi kärsi hammassärystä. Jos sieltä löytyy mainittavaa, koirasi on kiitollinen, että helpotat sen jokapäiväistä kipua hyvällä hoidolla.

Muista, että hampaiden säännöllinen harjaaminen on ainoa keino pitää koiran hampaat puhtaana. Kaupalliset valmisteet ja pureskelutuotteet eivät korvaa hampaiden harjaamista.

Liity postituslistallemme, niin saat maksutta katsottavaksesi kuusi luentoa hammastarkastuksista, hammassairauksista ja purentavioista. Luennoitsijana hampaisiin perehtynyt eläinlääkäri Marja Hassi, Eläinklinikka Juuri.

Lähteitä:

WSAVA Dental Guidelines

- A study from the 1980’s reported that by two years of age, 70% of cats and 80% of dogs have some form of periodontal disease (Marshall, 2014).

- More recent studies have reported the incidence of closer to 90% of all patients (Fernandes 2012, Queck et al. 2018, Stella et al. 2018).

- Studies show that over 80% of dogs (some papers report 90%) and 70% of cats have evidence of periodontitis by two years of age (Lund et al. 1999, Kortegaard et al., 2008, Fernandes 2012, Marshall 2014). 

- Further, 10% of dogs have a fractured tooth with painful direct pulp exposure (termed complicated crown fractures) (Golden 1982; Chidiac 2002)

- It is estimated that 50% of large breed dogs have small fractures (term  uncomplicated crown fractures) with painful dentin exposure (Hirvonen et al. 1992) (See oral pathology section). 

- A large majority of veterinary patients are dealing with significant pain, infection, or both on a daily basis.

American Animal Hospital Association, AAHA:

-  A true dental prophylaxis (complete dental cleaning, polishing, and intraoral dental radiographs in the absence of obvious lesions) is recommended by 1 yr of age for cats and small- to medium-breed dogs, and by 2 yr of age for larger-breed dogs